We are number one but it is pokemon rp (avoin)

[Blue]

Raparperin tekemisien tarkkailun sijaan Luca oli keskittynyt tutkimaan marjoja, minkä vuoksi hän säpsähti hieman popplion yllättävän ja kovaäänisen huudahduksen takia. Kun Luca ymmärsi, mitä oli tapahtunut, hän purskahti hänelle tyypilliseen käheään nauruunsa. Naurun syynä ei ollut niinkään vahingonilo vaan se, ettei hän omista mieltymyksistään johtuen ymmärtänyt herkkyyttä tulisille mauille. Äänekäs nauru oli osittain myös tarkoitettu viemään huomiota pois hänen äskettäiseltä säpsähdykseltään.
Luca kuitenkin – edelleen hallitsemattomasti nauraen – kiirehti poimimaan läheisestä puusta wiki-marjoja kärsivälle poppliolle olettaen violettien, ulkonäöltään etäisesti kiiviä muistuttavien marjojen maun peittävän figy-marjan tulisuuden. "Koit näit. Kyl se siit", lycanroc kehotti lohduttavasti.

[Aiken]

Raparperi otti kiitollisena marjan vastaan toivoen, että se tosiaan auttaisi. Violetin marjan kuivahko maku helpotti kuin helpottikin. Se tuntui yllättävän miellyttävältä figy-marjan jälkeen. "Tämähän on herkullista", hän hymisi tyytyväisenä, kuulostaen hieman kehräävältä kissalta. "Kiitoksia! Seuraavaksi voisin vaikka maistaa jotain makeaa..." Pieni popplio alkoi katsella puita ja pensaita uteliaana, mutta pienen koonsa vuoksi ei nähnyt kauhean hyvin. Hän kurottautui pyrstönsä varaan - se tuntui huteralta ja pelottavalta, mutta hän ihmeen kaupalla pysyi pystyssä. Marjoja hän ei siltikään oikei erottanut...

[Blue]

Raparperin toivomusta noudattaen Luca alkoi kerätä puista makeita marjoja. Poimittuaan sylillisen, hän laski kasan pecha-, bluk-, ja mago-marjoja maahan Raparperin eteen. Virnistäen suoritukseensa tyytyväisenä ja olettaen, ettei pieni popplio jaksaisi syödä enempää, Luca siirtyi etsimään omia suosikkejaan.

Luca oli ehtinyt poimimaan pinap-marjan sekä muutamia leppa- ja cheri-marjoja, kun hän yhtäkkiä tunsi pisaran putoavan kuonolleen. Lycanroc nyrpisti ja toinen hänen suupielistään vetäytyi ylöspäin inhosta paljastaen valkoisten ylähampaiden rivin. Luca keskeytti marjojen etsinnän ja jäi pälyilemään taivaalle toivoen, että pisara oli ollut vain puusta pudonnutta kastetta. Päivä oli ollut kaunis, mutta nyt Luca huomasi, että taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä. Yleensä hän havaitsi sään muutokset ajoissa, mutta tällä kertaa yllättävä kohtaaminen Raparperin kanssa oli vienyt hänen huomionsa. Lucan toiveajattelusta ei ollut apua ja jo muutamien sekuntien kuluttua ankara tihkusade rikkoi tyynen niityn rauhan.

// Ei siihen vastaamiseen mennyt kuin kolmannesvuosi. //